Tänään oli Lunan eka oikea näyttely! Hiukan jännitti, että miten neiti käyttäytyy kehässä, mutta kaikki meni aivan loistavasti! Luna juoksi niin nätisti kuin liukkaalla alustalla vain voi ja osasi seisoa pitkiä aikoja paikallaan tuomarin arvioitavana. Jonkun verran yleinen hälinä häiritsi ja koiran tartti kääntyillä, mutta ei tuon ikäisen naperon vielä täydellisesti tarvitse osatakaan esiintyä. Odotusajat harjoiteltiin Lunan kanssa häkissä oloa. Kovasti tartti raapia häkin ovea ja aika levoton se siellä häkissä oli. Otin koiran välillä ulos ja silloin Luna istuskeli rauhallisena emännän lähellä.

Hampaiden näyttämistä pitää vielä harjoitella kovasti, koira ei oikein anna ropeloida itseään. Onneksi se ei kuitenkaan murise.

Tuomari oli mukava ja ystävällinen ja tykkäsi kovasti Lunasta, mutta ei antanut H:ta kummempaa keskeneräisyyden takia. No, eipä tuon ikäisen mikään valmis paketti tarvitse ollakaan ja parempi noin kuin jakaa erinomaista kaikille koirille... Aika harva koirista muutenkaan sai ERI:n. On itse asiassa mukavaa että on tuomareita, jotka uskaltavat käyttää koko arvosteluskaalaa.

Lunan sisaruksista oli paikalla Devin ja Cara, joista Devin sai T:n ja Cara H:n. Hyvät sanalliset arvostelut kaikilla oli, mutta luonnollisesti tuomari katsoi koirien olevan vielä kovin kesken eikä palkinnut tuon korkeammilla arvosanoilla. Jotkut tuomarit vertaavat koiraa iästä huolimatta rotumääritelmään ja toiset taas suhteuttavat arvostelun koiran iän mukaan. Molempi parempi, kunhan linja säilyy kautta koko kehän. Seuraavan kerran mennään Lunan kanssa johonkin ulkonäyttelyyn, koska niissä on paljon enemmän tilaa ja voi olla koiran kanssa vapaammin. Kamala stressi iski taas päälle tuolla kun oli niin ahdasta ja melua ja liikkuminen tungoksessa on ikävää. Tuli taas kunnon muistutus siitä, miksi en niin kovin paljoa perusta noista sisänäyttelyistä... Onneksi Luna oli rauhallinen, mutta kyllä siinäkin näkyi stressi kun piti hiukan läähätellä.

Neiti poseeraa