Oltiin eilen Lunan kanssa kauan odotetussa MH-luonnekuvauksessa. Nyt vasta ymmärrän ko.testiä, kun olen siihen itse koirani kanssa osallistunut. Kovin vähän itse sanalliset arviot oikeastaan kuvaavat itse tilannetta, se pitää nähdä omin silmin. Lunan muutamalla sisaruksella paperien mukaan koirat toimivat lähes identtisellä tavalla, mutta suoritukset olivatkin livenä katsottuna aika erilaiset. Paljon siis erilaisia toimintoja ja reaktioita mahtuu aivan samanlaiseen arvosteluun!

Luna toimi pääosin kuten olin etukäteen arvioinut, mutta tuli siellä yllätyksiäkin. Kokonaisuudessaan testi meni kuitenkin Lunalle ominaisella tavalla ja koirani tilanteista tunnistin.

Testi alkoi käsittelyosuudella, jossa vieras henkilö käveli ensin koiran kanssa pienen lenkin ja sitten kokeili kyljet ja katsoi hampaat. Luna ei ollut erikoisemmin kiinnostunut vieraasta henkilöstä, vaan ympäristö kiinnosti enemmän kunhan tämä vieras oli alkuun moikattu. Käsittely sujui hyvin.

Seuraavaksi leikittiin siten, että lelua heiteltiin mun ja vieraan henkilön välillä ja lopuksi Luna sai lelun itselleen. Luna oli hieman liiankin innoissaan lelusta, se ei olisi halunnut luovuttaa sitä pois. Leikkiminen vieraan henkilön kanssa sujui hyvin ja Luna oli innokas.

Leikin jälkeen oli vuorossa viehe-osuus. Tässä tuli itselleni ensimmäinen yllätys, koska luulin Lunan innostuvat kovasti vieheestä. Se tykkää kovasti saalistaa ja ulkonakin ryntäilee vapaana ollessaan kaiken liikkuvan perään. Ensimmäisellä kerralla Luna ei edes hoksannut koko viehettä, se tahtoi vain avustajan luokse, jonka taskussa se ensimmäisen osion  ihana lelu oli. Toisella kerralla Luna lähti vieheen perään (sille oltiin käyty näyttämässä viehe ennen toista kertaa), mutta vieheen pysähtyessä koki lähellä seisoneen ihmisen kiinnostavammaksi. Jopa niin kiinnostavaksi, että sain huudella koiraa pikku tovin, ennen kuin se tuli takaisin mun luo. Mun pikku hakukoira!

Viehe-osuus siis ei ollenkaan mennyt kuten olin ajatellut. Lunaa vain ei yksinkertaisesti kiinnostanut viehe tarpeeksi testitilanteessa. Tämän jälkeen tuli kolmen minuutin hiljaisuus, jonka aikana seistiin vain hiljaa paikallaan. Luna pysyi pääosin rauhallisena ja tarkkaavaisena, muutaman kerran se kiersi mut ympäri ja söi lunta. Ei ihmeempää tässä osiossa.

Sitten oli vuorossa etäleikki, jossa vieras henkilö teki ensin kummallisia eleitä viitan alla kauempana ja heitteli sitten lelua, jonka jälkeen juoksi piiloon. Päästin koiran irti ja se juoksi innokkana vieraan henkilön luo ja alkoi leikkiä. Lunalle tyypilliseen tapaan se lelun voitettuaan lähti riemulenkille, eikä enää palannut vieraan henkilön luo. Tämä osio meni kuten odotinkin.

Sitten seurasi kohokohta, haalari! Tässä osiossa koiran kuonon edestä vedettiin haalari ylös ja toisin kuin luonnetestissä, se jätettiin ylös säikäytyksen jälkeenkin. Tämän osion käyttäytyminen yllätti mut eniten. Olisin luullut Lunan tulevan rohkeammin haalarille, mutta sain houkuteltua koiran lähelle vasta ajan loppumisen jälkeen. Haalari oli yllättävän raju juttu Lunalle, se väisti kummallakin ohituskerralla kun kuljimme haalarista ohi. Kotikokemusten perusteella olin uskonut koiran voittavan pelkonsa nopeammin. Asiaa ei varmastikaan yhtään auttanut se, että heti säikähdyksen jälkeen Luna törmäsi täydestä vauhdista muhun ja mä vielä kaaduin koiran päälle.

Haalarin jälkeen seurasi äänihäiriö, jonka Luna selvitti nopeasti pienellä avulla. Tämä oli selkeästi helpompi juttu, koska mitään fyysistä uhkaa ei ollut ja koiralle ei jäänyt pelkoa päälle.

Haalariepisodin jälkeen olisin uskonut haamujen aiheuttavan pelkoreaktion, mutta Luna vain heilutteli niille häntää. Kun haamut eivät ottaneet kontaktia koiraan, keksi se itselleen muuta tekemistä. Päästettyäni koiran irti, meni se nopeasti tervehtimään haamuja. Tämä siis oli aika helppo osio Lunalle. Ei se ainakaan hermoherkkä koira ole, jos suuren säikähdyksen jälkeen joku tällainen outo juttu ei tunnu missään.

Viimeisessä osiossa leikittiin taas. Alkuleikki toistettiin ja katsottiin, miten testi on vaikuttanut koiraan. Luna oli taas innoissaan lelun perään. Kaksi ensimmäistä ampumista suoritettiin, kun leikin itse koiran kanssa. Luna ei reagoinut paukkuihin mitenkään, vaikka ampuminen tapahtui ihan vieressä ja kajahti todella kovaa! Tämän jälkeen seisoimme koiran kanssa hiljaa paikallaan ja ammuttiin kaksi seuraavaa laukausta. Tällä kerralla koira katsoi äänen suuntaan, mutta ei pelännyt. Testi päättyi tähän ja sain vielä vähän aikaa leikittää koiraa, jotta se rentoutuisi.

Kaiken kaikkiaan testi meni ihan hyvin, se mihin olen tyytyväinen oli koiran rauhallisuus läpi testin. Onhan tuo aktiivinen ja räjähtää toimintaan silloin kun tarvitsee, mutta ei se hermostunut ole missään tilanteessa.