Oltiin eilen Hämeenlinnassa Lunan kanssa jälkikokeessa. Maastosta saatiin täydet 200 pistettä, tottis sen sijaan meni hieman hullutellen: 63 pistettä. No, seuraavalla kerralla sitten... Tässä hieman juttua kokeesta.

Ensin oli jälki. Maasto oli oikein mukavaa ja sääkin suosi. Iltapäivästä oli satanut, joten maa oli mukavan kosteaa. Jana meni täysin putkeen: lähetin koiran, se eteni innolla ja törmäsi jälkeen kääntyen heti oikeaan suuntaan. Janasta saatiin täydet pisteet. Itse jälki sujui paremmin kuin viime aikoina treeneissä. Ensimmäisen kulman koira ajoi kuin kiskoilla, todella varmasti. Kepit nousivat tasaisen varmasti, koira reagoi niihin heti. Toisessa kulmassa oli hiaman pyöriskelyä ja mulla alkoi jo epätoivo nousta, mutta onneksi koira lähti sitten itsevarmana oikeaan suuntaan. Neljännen kepin jälkeen tuli pitkä väli ilman keppiä ja koska mä näin jo tien, alkoi musta tuntumaan että välikeppi on jäänyt. Vaan eipäs ollutkaan! Keppi numero viisi nousi aika lähellä tietä ja kutonen aivan sen vieressä. Voi sitä riemua kun tajusin koiran tehneen täydellisen jäljen! Aikaakin kului vain 10 minuuttia. Luna jäljestää samaa vauhtia kuin Aragon, mikä on mun mielestä hyvä vauhti sitten aikanaan voittajan jäljelle.

Esineruutuun jouduttiin melkein heti jäljen jälkeen, koska mulla oli viimeinen lähetysaika ja alokasluokan koirien oli määrä mennä ensin ruutuun. Luna sai siis hirmu lyhyen palautumisen jäljestä. Onneksi tämä ei haitannut, sillä esine nousi kahdessakymmenessä sekunnissa. Koira toi esineen innolla ja luovutti kauniisti. Ruudusta täydet pisteet.

Tottikseen oli sitten pidempi odotusaika. Olin ensimmäisessä parissa ja ensin paikallaanmakuu. Se sujui moitteettomasti ja tällä kertaa Luna nousi reippaasti istumaan liikkeen lopuksi. BH-kokeessahan jouduin antamaan toisen käskyn kun koira oli "hitsannut" kiinni maahan. Luna on myös treeneissä tehnyt samaa. Seuraaminen oli jotain aika kauheaa. Koira reagoi laukauksiin, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Tämä oli mielestäni outoa. Täytyy paneutua asiaan treeneissä. Jokatapauksessa meidän koko seuraaminen oli yhtä taistelua, jouduin antamaan koiralle useita lisäkäskyjä ja koiran keskittymiskyky oli kadoksissa. Tämä seikka näkyi koko tottissuorituksen ajan. Seuraamisesta tuli arvosanaksi puutteellinen, aivan syystäkin. Liikkeestä istuminen meni kivasti, vaikka koira hieman jätätti valmistelevassa osuudessa. Itse istuminen oli kuitenkin tarpeeksi nopea. Liikkeestä maahanmenon koira ennakoi ja laittoi maahan ennen mun käskyä. Luoksetulo meni todella vauhdilla aivan loppuun saakka koiran kuitenkaan törmäämättä. Hyvä Luna! Perusasentoon tuloon jouduin antamaan apuja. Tämä pitää hioa kuntoon, sillä se näkyi kaikissa liikkeissä. Tasamaanouto sujui voimakkaasti ja kauniisti, luovutus hyvin mutta taas perusasentoon siirtyminen ontui. Hyppynouto sujui sekin suhteellisen hyvin, koira hieman kolautti hypätessään takaisin. Estenouto sen sijaan meni penkin alle, koira kiersi mennessä ja hyppäsi hyppyesteen takaisintullessa. Liike meni siis nollille. Kalliit, pisteet, jotka olisin tarvinnut... Eteenmenossa valmisteleva osuus oli huono, jouduin antamaan toisen käskyn seuraamiseen. Itse liike meni todella hyvin meidän tasoon nähden: koira eteni vauhdilla ja suoraan ja meni ekasta käskystä maahan. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampi. Tuomarin mukaan annnoin voimakkaan vartaloavun koiralle käskiessäni sen perusasentoon. Tämä varmaankin pitää täysin paikkansa, mutta tuo oli juuri niitä tahattomia apuja, mitä ohjaaja ei itse huomaa. Pitää alkaa kiinnittämään huomiota omaan kehonkieleen.

Siinäpä se. Tottiksesta jäi nyt kiinni meidän koulari, mutta olen silti hirmu tyytyväinen koiraan. Kun vain saan nuo pikku virheet pois, tulee Lunasta hyvä kisakoira. Lunalla on tottiksessa parempi vire kuin Aragonilla. Tykkään siitä, kun ei ole mitään väliä siinä, suoritetaanko paikallaanmakuu vai liikkeet ensin. Koira osaa nostaa vireensä hyvin aina uudelleen.

Mulla on varasija numero kolme lokakuun lopun hakukokeeseen. Jos saan paikan niin menen, muussa tapauksessa kisataan seuraavan kerran ensi vuonna. Eipä tässä ole mitään kiirettä, sillä koira on vasta kaksi ja puolivuotias.