Tässä on mennyt nyt kaksi viikonloppua erilaisten testien parissa. Ensin oli Lunan luonnetesti, jonka olin buukannut Turkuun. Syy miksi halusin juuri tähän testiin oli Lunalle kaavaillun sulhon testauttaminen tässä testissä. Fantoon olin tutustunut jo aiemmin ja koiran edesottamuksia mielenkiinnolla seurannut ja ilokseni Heinosille sopi Fanton käyttäminen Lunan seuraavaan pentueeseen. Minulla oli muutama urosvaihtoehto ja eräs linja, josta olisin halunnut uroksen seuraavan pentueen isäksi, mutta suunnitelmat muuttuivat kuullessani viimeaikaisia terveysuutisia koskien tätä linjaa. Totesin tavitsevani enemmän aikaa asioiden tutkimiseen ja siksi aloinkin katselemaan urosta muista suvuista. Fantoon päädyin, koska pidän koirasta suuresti ja sen koko sisarusparvi on täynnä lupaavia koiria. Ja kyllä, eräs valintaani vaikuttanut syy oli muutaman muun kasvattajan kiinnostus tämän Heizelwoodin F-pentueen urosten käyttämiselle. Ikäänkuin sain vahvistuksen omille ajatuksilleni kokeneempien kasvattajien valintojen kautta, että olen oikeilla jäljillä hakiessani tietynlaisia ominaisuuksia. Olikin melkein mahdotonta pitää sisällään nämä suunnitelmat kun katselin Fanton upeita tuloksia kesän varrelta: ykköstulos hakukokeesta, rottweilerien erikoisnäyttelyn parhaan uroksen ja parhaan käyttökoiran tittelit sekä Kellokisojen toinen sija alokasluokan haussa. Luonnetestituloksen jälkeen pystyin viimein julkistamaan tämän tulevan yhdistelmän kotisivuille.

Eksyin hieman aiheesta, mutta tuohon luonnetestiin oli ladattu paljon odotuksia. Lunan osalta olin tehnyt etukäteen oman arvioni testin kulusta ja aika lailla samalla tavalla se sitten oikeastikin meni. Luna oli testissä oma iloinen itsensä, vaikkakin hieman hermostunut jo ennen testiä. Liekö ottanut viboja ohjaajalta, olin kamalan jännittynyt ennen testiä. Aluksi otettiin koiraan kontaktia ja leikittiin. Luna otti halukkasti kontaktia tuomariin, mutta leikkimisessä se osaa kyllä esittää parempaa. Tällä kertaa ote eli puupatukassa ja välillä Luna kääntyi puoleeni kuin kysyen lupaa leikkimiseen. Leikin jälkeen seurasi kelkka. Luna nosti jossain vaiheessa äläkän ja hieman väisti kelkkaa sen edetessä. Pieni tovi meni kun koira kokosi itsensä ja meni sitten katsomaan kelkkaa kun olin tahattomasti hieman käännähtänyt kelkkaa kohti. Luna selvitti kelkan nopeasti ja sen jälkeen sitä ei juurikaan enää kiinnostanut koko vekotin. Tässä näkyy koiran vilkkauttakin: muut asiat alkoivat kiinnostamaan kelkkaa enemmän, kun se oli kerran vaarattomaksi todettu. Puolustusosiossa Luna oli hieman epävarma, miten sen kuluisi käyttäytyä. Puolustushalusta tuli arvosana pieni. Koira oli siinä mun edessä, mutta ei juurikaan tehnyt eleitä suuntaan tai toiseen. Itselleni jäi sellainen kuva, että koiralla ei ollut aiemmasta elämästä valmista toimintamallia tämän kaltaiseen tapahtumaan, joten se ei osannut sitä ratkaista.

Seuraavaksi tuli haalari ja räminä. Haalari oli Lunalle MH-testissä pelottava juttu ja nytkin se väisti voimakkaasti takaisin päin mennessä. Lunalle on tärkeää päästä selvittämään pelottavat asiat ja se tekeekin niin itsenäisesti. Tynnyriäkin koira väisti, mutta meni heti katsomaan. Samalla tavalla kuin kelkalla, tynnyri unohtui heti mielestä kun se oli kerran katsottu. Tästä piirteestä pidän Lunassa ja myös koiran toimintakyvystä yllättävien asioiden suhteen.

Pimeässä huoneessa Luna eteni määrätietoisesti aivan viime hetkille saakka, jolloin se hukkasi mun jäljen (koira siis tuli kuono maassa mun jälkien perässä). Hieman se etsi edes takaisin, kunnes löysi emäntänsä. Pimeä huone oli helppo nakki. Seinäkokeessa Luna väisti hyökkääjää ja osoitti selvästi, että se ei halua puolustaa. Laukauskokeessa Luna kyllä pani merkille laukaukset, muttei reagoinut niihin sen kummemmin.

Kaiken kaikkiaan testi oli ehtaa Lunaa ja yllätyksiä siinä ei tullut. Vilkkauttakin olin etukäteen miettinyt, että kyllä se varmaankin erittäin vilkkaaksi menee. Lunassa on kuitenkin ihana piirre, että se osaa rauhoittua sekä keskittyä. Ilman noita ominaisuuksia vilkkaus voisi olla rasittavaa ihan arkielämässäkin. Treenatessa pitää vain muistaa, että koira huomaa kaiken ja myös reagoi nopeasti. Sekä mukava että hankala piirre harrastuskoirassa.

Eilen oltiin sitten viettitestissä Juha Korrin luotsaamana. Bongasin testin vahingossa netistä ja tartuin heti tähän mahdollisuuteen kiinni. Kovasti olen odotellut rottweilerien käyttöominaisuustestiä ja kun sellainen pitkän tauon jälkeen viime keväänä järjestettiin, oli Lunalla pennut juuri silloin. Ai että harmitti! No, tämä oli mielenkiintoinen tilaisuus saada edes hieman vastaavaa tietoa paperilla koirasta, vielä kun ei ole noita pk-puolen tuloksiakaan...

Testi oli mukavan lyhyt ja eteni nopealla temmolla. Luna nautti joka hetkestä! Tässäkin se esitti ihan sitä taattua omaa itseään läpi testin. Tosin luonnetestin perusteella mietin, että pystytäänkö Lunalle suorittamaan uhkaosiota. Korrin sanoin vain noin kymmenelle prosentille koirista viedään testi loppuun asti tai todetaan, että koirasta olisi suojeluun. Oli mukavaa kuunnella palaute, kun Korri aloitti sanoin: "kyllä tästä koirasta olisi ehdottomasti suojeluun". Ei sillä, että lajia haluaisin Lunan kanssa harrastaa, mutta lämmitti mieltä se seikka, että Lunassa on ulkopuolisenkin arvioijan silmin niitä ominaisuuksia joita itse koirassa arvostan.

Testilomake ja video on nähtävillä Lunan sivuilla. Pari osaa meni vihreälle, loput keltaisen ylälaitaan. Tässä värikoodien selitykset:

Punainen tarkoittaa, että ko. ominaisuuden vuoksi maalimies ei uskoisi saavansa tälle koiralle IPO tuloksia. Keltainen tarkoittaa, että treenaamalla maalimies uskoisi mahdollisuuksiinsa. Vihreä tarkoittaa, että maalimies ei hetkeäkään epäröi, etteikö koira olisi ko. ominaisuuden osalta valmis mahdollisesti suuriinkin tekoihin IPO kentilllä.

Videolla näkyy myös testin palaute, joten en käy sitä kertaamaan tähän. Mukavan positiivinen oli tuo palaute, varsinkin kun Lunaa ei ole leikkimisen suhteen viety mitenkään järjestelmällisesti eteenpäin ja tuollaista uhkaa se ei ole koskaan eläissään joutunut kohtaamaan.

Kaiken kaikkiaan avartava pariviikkoinen takana ja vahvisti omia käsityksiäni koirasta. Luna ei ole mikään supertykki malikankopio, mutta mun mieleen sillä on sellaiset liioittelemattomat viettiominaisuudet kuin rottweilerilla olisi hyvä ollakin. Vilkautta koirassa on hieman liikaa rotumääritelmään verraten, mutta sitä seikkaa pyrin kompensoimaan jalostusvalinnoilla. Tosin mulle itselleni tuo vilkkaus ei ole koskaan näkynyt mitenkään haitallisena, päinvastoin nautin juuri tuollaisen koiran kouluttamisesta.