Lomat loppuivat juuri sopivasti säiden parannuttua. No, tällaista se elämä joskus on...

Loman päätteeksi olikin oikein koirapainoitteinen viikonloppu. Lauantaina osallistuimme Lunan kanssa Mikkelin kansainväliseen näyttelyyn, jossa tuomarina toimi Maret Kärdi. Tiesin tuomarin tiukaksi arvosteluissaan, joten en odottanut isompaa menestystä. Luna on sen tyyppinen narttu, että pärjää osalla tuomareista, mutta osa taas ei tykkää ollenkaan. Tästä näyttelystä saatiin arvosana H (hyvä). Arvostelun voi lukea kotisivuilta, ihan oikeita asioita siinä mainitaan Lunan ulkomuodosta. Näyttelystä jäi kuitenkin mukava fiilis, sillä koira käyttäytyi hyvin ja sai ihan kivan maininnan oikeanlaisesta karvapeitteestä ja hyvästä lihaksistosta. Palautuminen pentujen jälkeen on siis sujunut hyvin, vaikka kuntoa saisi tulla vielä lisää.

Sunnuntaina osallistuimme Solin ja Lunan kanssa Kirsi Suomen peltojälkipäivään, jonka tulot menivät lyhentämättömänä Kirsin matkakassaan rottweilerien MM-kisoihin. Päivä oli erittäin helteinen ja todella koetteli koirien voimia ja motivaatiota.

Lunalle tehtiin kaksi jälkeä. Ensimmäisessä oli kaksi kulmaa ja jäljen lopussa pallo. Jätin jäljelle tyhjiä jonkun verran. Pituutta jäljellä oli noin 200 askelta. Lunalla oli into korkealla jäljelle mentäessä ja ensimmäinen suora sujui ihan hyvin myötätuuleen. Kulma meni ok, sitten sivutuuleen alkoi ongelmat ja hutilointi. Toinen kulma oli aika kauhea ja viimeinen suora vastatuuleen oli yhtä taistelua. Luna sai hajun jäljen päässä odottavasta pallosta ja kuono nousi vähän väliä ylös. No, vaatimalla sain koiran jäljestämään edes joten kuten ja saatiin jälki päätökseen. Jäi hieman ikävä fiilis tästä suorituksesta, Luna ei esittänyt parastaan, ei ollenkaan.

Toinen jälki oli lyhyt, vain noin 50 askelta. Jäljen päässä odotti kumikana. Ensimmäinen suora meni sivutuuleen ja kulman jälkeen toinen suora myötätuuleen. Tämä jälki sujui normaaliin tapaan hyvin ja koira jäljesti tarkkaan lähes joka askeleen, ihan kumikanalle saakka. Kulmassa oli hieman tarkistelua, mutta koira selvitti sen itsenäisesti. Tähän oli hyvä lopettaa treenit. Jatkossa täytyy olla tarkempi ja pitää osata vaatia koiralta oikeita suorituksia, se kyllä kestää sen.

Solille tehtiin kaksi kahden jäljen settiä. Jälkien pituus oli noin 20-40 askelta. Ensimmäinen setti meni hyvin, koira hoksasi nopeasti mitä siltä vaaditaan, mutta innoissaan jätti toisinaan askelia väliin. Nämä jäljet olivat pellolla. Toinen setti tehtiin nurmikolle ja se olikin parempi juttu, sillä pohja oli tiheämpi ja namit sai siihen paremmin piiloon. Soli löysi jo hyvän rytmin ja sopivan tahdin jäljestyksessä. Pentu jaksoi keskittyä todella hyvin ja Kirsi totesikin, että "vaarallisen hyvä" pentu. Vaarallinen sen takia, että takapakkia tulee tulevaisuudessa ihan varmasti. Se kuuluu vain oppimiseen, joten täytyy ottaa nyt kaikki irti tästä vaiheesta.

Tuli kyllä ylpeä olo Solista ja sen työskentelystä. Pentu on mukavan rauhallinen luonteeltaan, mutta syttyy toimintaan tarvittaessa hyvin nopeasti ja osaa keskittyä vaikka ympärillä olisi häiriöitä. Todella lupaavan oloinen pentu! Odotan innolla, mitä siitä kasvaa aikanaan.

Tavoitteet tälle vuodelle taitavat Lunan osalta huveta entisestään. Käsillä oleva remontti vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei suunnitelmallinen treenaaminen vain ole mahdollista. Lisäksi itselläni on motivaatio täysin hukassa. Asia, jota en olisi uskonut mahdolliseksi vielä viime vuonna. Näin se vain on, että joskus elämäntilanne vain vaatii hieman hölläämistä oman kunnianhimon suhteen ja se on vain kestettävä. Hieman jäytää takaraivossa se seikka, että mieluusti näkisin Lunalla tuloksia pk-puolelta ennen mahdollista seuraavaa pentuetta. Pidän melkeinpä kunnia-asianani sitä, että omilla jalostukseen käyttämilläni nartuilla tulee myös kisata harrastamisen lisäksi. Kuinka voin liputtaa koiraharrastuksen puolesta, jos minulla ei ole itselläni näyttöjä asiasta? Eihän tulokset tietenkään taio hyviä jalostusyksilöitä, mutta kyse onkin periaatteesta. Tämän asian kanssa olen painiskellut ja pikku hiljaa hyväksynyt tämän motivaation puutteen olemassaolon. Ehkäpä sitten ensi vuonna, kun muu elämä antaa myöten?