On vierähtänyt tovi, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Voisinkin ensiksi kertoa tästä kennel Virkamiehen ensimmäisestä pentueesta, kuinka se sai alkunsa ja näki lopulta päivänvalon.

Lähdin suunnittelemaan Lunalle ensimmäistä pentuetta jo hyvissä ajoin, viime vuoden alusta. Silmätarkastuksen jälkeen oli kaikki tarvittavat "tulokset" kasassa ja pystyin toden teolla aloittamaan uroksen etsinnän. Sitä ennen olin kartoittanut tarjontaa lähinnä netin kautta. Nyt sitten puhelin kouraan ja haastattelemaan sopiviksi katsomiani ehdokkaita. Muutamaa urosta kävin katsomassa ihan livenä ja lopulta päädyin Henkkaan (Imanlord´s Weimar). Olin nähnyt Henkan aiemmin koetilanteissa sekä muutamassa näyttelyssä ja minusta tuntui siltä, että Henkka voisi luonteensa puolesta sopia Lunalle hyvin. Iso plussa Henkan valitsemiselle oli koiran terveys. Ilokseni Henkan omistajille Sailalle ja Ilkalle sopi tuleva ajatus pentueesta ja niinpä pystyin jo syksyllä ilmoittamaan aikeeni kotisivuilla. Kyselyitä alkoikin tippumaan tasaiseen tahtiin heti suunnitelmieni julkistamisen jälkeen. Pisin pennunodotus kesti lähemmäs vuoden, iso kiitos Nooralle kun jaksoit olla näin kärsivällinen pennun hankinnassa.

Tammikuussa alkoivat Lunan juoksut aivan aikataulun mukaan ja kokemattomana lähdin hieman liian aikaisin astutusreissulle. En ajatellut ottaa progeja, koska Henkan luo ei ollut matkaa ihan mahdottomia kilometrejä. Luna kyllä oli kovin suostuvaisen oloinen kaikilla reissuilla, mutta antoi astua vain yhden kerran. Luotin luontoon ja niinhän siellä sitten näkyi pentuja ultrassa tiineyden 28 päivän kieppeillä. Tässä vaiheessa minulla oli jo paljon pentukyselyitä ja todella potentiaalisia koteja odottamassa. Uroksista oli paljon enemmän kysyntää kuin nartuista ja siksi toivoinkin mahdollisimman paljon uroksia syntyväksi.

Synnytys alkoi tiineyden 65 vuorokauden paikkeilla. Luna alkoi läähättelemään ja petailemaan loppuillasta 25.3. ja itse synnytys käynnistyi aikaisin aamulla 26.3. Pennut syntyivät noin puolen tunnin välein ja kahta jouduin auttamaan ulos, koska olivat niin suuria. Syntymäpainot olivat 330-450g välillä. Luna oli heti synnytyksen jälkeen ärtynyt eikä halunnut hoitaa pentuja, joten annoin niille emonmaidonvastiketta. Eläinlääkärireissuhan siitä sitten tuli, mutta ensimmäisellä kerralla ei löytynyt mitään vikaa. Kohtukin oli puhdas eikä sieltä löytynyt kuolleita pentuja tai istukoita. Joudun pakottamaan Lunan imettämään, koska koira ei muuten suostunut niin tekemään. Oli todella rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti synnytyksen jälkeiset kaksi vuorokautta. Ehdin jo ajattelemaan, että tätäkö tämä sitten on ja eikö Luna suostu ollenkaan hoitamaan pentujaan. Harkitsin jo keinoemon etsimisen aloittamista. Luna oli vaisu ja kuumeinen, joten vein sen uudestaan eläinlääkäriin synnytyksestä seuraavana päivänä. Tällä kertaa havaittiin korkea kuume ja hyvin korkeat tulehdusarvot. Luna sai antibiootin ja hyvin pian se alkoi kiinnostumaan pennuista ja hoitamaan niitä itse. Olin todella huojentunut ja hyvin iloinen, että asiat lähtivät sujumaan. Lunasta kehkeytyi oikein huolehtiva ja hellä emo. Ihmettelin loppuvaiheilla, kuinka se jaksoi sietää pentujen terävät hampaat nisissään ja huulissaan ja korvalehdissään. Vasta kuudennesta viikosta eteenpäin kuulin sen ärähtelevän pennuille kun oli kyllästynyt imettämään. Luna siis alkoi itse vierottamaan pentuja ja minulla oli helppo tehtävä tukea emoa sen aikeissa.

Narttuja syntyi enemmän ja vain kahdelle uroksen kyselijälle löytyi pentu. Minua harmitti, koska harrastavia koteja olisi ollut tarjolla uroksille enemmänkin. Lopulta kaikki pennut saivat hyvän ja aktiivisen kodin, sohvakoiriksi en myynyt yhtäkään. Yksi pennuista jäi kotiin kasvamaan. Aika näyttää, mitä näistä kasvaa ja pääseekö joku jopa kisakentille asti. Toivon jokaiselle pennulle terveyttä ja sellaista luonnetta, mitä pennunostajat ovat etsineetkin. On ollut mukavaa huomata, että pentujen kanssa tehdään ja harrastetaan jo näin pienestä saakka. Ne saivatkin pohjat tekemiselle jo pentulaatikosta alkaen: kiinteän ruoan ne joutuivat etsimään hajuaistinsa avulla pentuhuoneesta, lisäksi niiden kanssa on leikitty erilaisilla materiaaleilla ja tehty makkararuutua pihalla. Nenänkäyttö onkin yksi asia, josta olen erityisen ylpeä näiden pentujen osalta.

Tähän loppuun laitan havaintojani pennuista ennen luovutusta:

-Musta tyttö, Pimu (VM Valonpisara). Sosiaalisimmasta päästä. Ihmiset kiinnostavat kovasti ja pienempänä Pimu nukahti usein syliin. Aristelee hieman uusia paikkoja, menee viimeisten joukossa tutkimaan, mutta reipastuu nopeasti. Ihmisten luo menee mielellään ja reippaasti. Ärhäkkä pikku pippuri, joka kokonsa puolesta on joutunut taistelemaan ehkä hieman enemmän resursseista kuin muut.

-Musta poika, Pumba (VM Valontuoja). Reipas veitikka, joka on ahnein näistä. Kesäkurpitsa aiheutti äläkän ja Pumba vei kaikki palaset väkivalloin muilta kärkkyjiltä. Nakinetsinnässä tulee kiire jos muut pennut pyörivät ympärillä. Jopa niin kiire, että keskittyminen herpaantuu.

-Pinkki tyttö, Nelli (VM Valonsäde). Luja oma tahto ja sen takia olenkin käsitellyt Nelliä erityisesti. Nellille ei pidä antaa tilaisuuksia sanoa viimeistä sanaa. Itsenäinen, tykkää tutkia paikkoja ja tarttuu hanakasti hampaillaan eri materiaaleihin.

-Oranssi tyttö, Soli (VM Valonlähde). Oikea camel boots, siellä missä on muut pennut läjässä ja yksi puuttuu, on se suurella todennäköisyydellä Soli. Soli tutkii ja menee ensimmäisenä sinne, missä ei olla vielä käyty. Rauhallisimmasta päästä.

-Valkoinen tyttö, Ronda (VM Valontaika). Rauhallisin, sylikoira. Syttyy leikkimään, mutta ei ole heti kärkeen omimassa leluja. Osaa rauhoittua tosi hyvin ja antaa käsitellä hyvin. On ahne, sen huomaa pyöreästä ulkomuodostakin...

-Sininen poika, Edu (VM Valonkantaja). Ärhäkkä pikku otus, joka rakastaa roikkua puntissa kiinni. Ottaa paljon kontaktia ihmiseen, pääasiassa haastaa leikkimään. Käsittelyssä laittaa paljon vastaan, joten on joutunut viettämään mun sylissä kauiten aikaa käsittely- ja rauhoittumisharjoitusten parissa. Vahva oma tahto.

-Keltainen tyttö, Tella (VM Valonväläys). Oikea pikku valonväläys, nimensä mukaan vikkelä kuin hilleri ja ehtii ekana joka paikkaan. Ottaa paljon kontaktia ihmiseen, samalla tavoin kuin Edu. Pyrkii syliin ja tahtoo haastaa ihmistä leikkimään. Huomaa kaiken, on näistä vilkkain. Hurja vauhti päällä koko ajan, mutta rauhoittuu todella hyvin sylissä.