Käytiin lähes salaa BH-kokeessa eilen. Mun ei alunperin pitänyt kertoa kenellekään tarkkaa päivää, mutta hermot petti ja jouduin kasvattajalle tunnustamaan aikeeni paria päivää aiemmin. Hiukan meinaan jännitti! Se on kuitenkin aina koiran ensimmäinen koetilanne ja vaikka olisi kisannut kuinka paljon jonkun toisen koiran kanssa aiemmin, ei millään voi tietää miten tämä uusi koira käyttäytyy ohjaajan jännityksen ja paineen alla.

Me aloitettiin rehvakkaasti sirunlukua odotellessa rähinällä muita koiria kohtaan. Luna otti jostain syystä hillittömät kilarit ohi menevää malikkaa kohtaan ja loppuaika odotellessa sujui tiukassa kontrollissa. Hiukan otti pannuun kun kyseinen malikka ohjaajineen jäi seisoskelemaan siihen meidän lähelle. No, sirunluku meni pienessä hulinassa kun Lunasta ne kaksi tuomaria (toinen oli harjoittelija) olivat niiiin ihania ja pusuteltavia. Sain koiran onneksi rauhoittumaan ja pysymään aloillaan sen pienen hetken kun sirunlukija etsi sirua.

Arvonnassa saatiin numeroksi 5 ja pariksi belgiuros. Onneksi sain katsoa pari ekaa paria niin hahmotti kentänkin paljon paremmin. Ja mikä kenttä! Sellainen postimerkin kokoinen hiekkaläntti, vähän niinkuin pikkuisen leveämpi hiekkatie (ja hiekkatienä se jatkuikin eteenpäin). Suorittavan koiran oli pakko mennä aivan liki paikallaanmakaavaa koiraa seuraamiskaaviossa. Hieman jänskätti oma osuus!

Oma vuoro tuli ihan liian pian, mutta Luna käyttäytyi ihan hyvin kun asteltiin parin kanssa tuomarien eteen. Me oltiin ensin vuorossa suorittaa liikkeet. Kytkettynä seuraaminen lähti hienosti, koira seurasi nätissä kontaktissa. Juoksussa kontakti hieman tippui ja kaikki käännökset olivat väljät. Ihmisryhmä meni mallikkaasti. Saatiin tästä liikkeestä arvosanaksi EH (=erittäin hyvä). Vapaana seuraaminen ei sitten mennytkään niin hyvin. Luna oli aika ihmeissään kun tehdään ja tehdään vaan eikä palkkaa tipu. Seuraaminen oli väljää ja kontakti tippui ajoittain, varsinkin kun mentiin paikallaan makaavan koiran ohi. Syykin tähän ilmeni heti: paikallaan makaava koira otti ritolat ja mä näin silmäkulmasta kuinka meitä kohti liikkuu se toinen koira sekä sen ohjaaja. Onneksi koira ei päässyt iholle eikä mitään sattunut. Mä kuitenkin pysähdyin kesken seuraamisen varmuuden vuoksi ja sain siten oman koiran hallintaan. Henkilöryhmä meni huonommin tällä kertaa, koira hieman jätätti. Arvosanaksi saatiin tästä törttöilystä H (=hyvä). Liikkeestä istuminen meni omasta mielestäni hyvin, mutta tuomarin mukaan annoin niin selvän vartaloavun, että liike meni puutteelliseksi. Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta itse en juurikaan muista siinä sumussa mitä tein. Liikkeestä maahanmenossa koira jäi istumaan ja luoksetulossa tuli suoraan mun viereen, joten tämäkin liike puutteellinen. Mistähän Luna keksi tulla suoraan viereen kun ei se koskaan ole aiemmin sitä tarjonnut?!? Koirat... Paikallaanmakuu meni mallikkaasti kuten odottaa sopi. Ainoa virhe tuli kun palasin koiran luo ja käskin sen istumaan. Mitään ei tapahtunut! Jouduin antamaan toisen käskyn ja siitä syystä liikkeen arvosana EH.

Ei se jännittäminen vielä tähän loppunut! Jalat olivat aivan makaroonia ennen kaupunkiosuutta. Pelkäsin tuomarin linjaa siitä, että jos vaikka koira vetää remmissä tai moikkailee ihmisiä hieman liian innokkaasti... Onneksi meitä ennen oli suorittamassa vallan hulvaton malikka ja koska tämäkin koirakko pääsi läpi oli mun mieli huojentuneempi ennen omaa vuoroa. Luna aloitti taas lunamaiseen tyyliin moikkaamalla tuomarit sydämellisesti. Mua hävetti kun en saanut koiraa hallintaan noinkin yksinkertaisessa tilanteessa. Luna tais olla tosi väsynyt jo kuuntelemaan mun käskyjä. Ekaksi mentiin henkilöryhmään ja siinä Luna otti hypyn kohti mua kättelevän henkilön naamaa. Hävetti entistä enemmän. Sitten seurasi pyörän ohitus (ei kiinnostanut Lunaa) ja pysähtyminen ohjeita kysyvän autoilijan viereen (ei kiinnostanut Lunaa). Lenkkeilijöistä päästiin hienosti ohi (hännänheilutusta ja pientä kiskomista juoksijoiden suuntaan) ja toista koiraa Luna ei tainnut huomatakaan kun juuri samalla hetkellä se haistoi ekana suorittaneen koiran pissat maassa. Hetki haisteltiin ja sitten mentiin aidan luo, johon mun oli kytkettävä koira. Tässä sattui huvittava tapaus: siinä aidassa oli valmiiksi nahkapanta ja talutin kiinni, johon koiran sai kytkeä. Mä päätin ottaa se pannan ja laittaa oman hihnan aitaan kiinni. Puin Lunalle pannan ja sidoin hihnan aitaan ja läksin reippaasti piiloon. Luna ei reagoinut ohittavaan koiraan mitenkään, vaan tuijotti vain paikkaa johon mä menin. Palatessani Lunan luo mä ihmettelin kun tuomaripari hykertelee jotakin. Toinen heistä totesi mulle, että mä olin sitten unohtanut kytkeä hihnan siihen pantaan kiinni! No, onneksi Luna pysyi nätisti omalla paikallaan ja tämäkin osuus oli onnellisesti läpi.

Mä en meinnanut uskoa kotimatkalla, että me saatiin BH läpi. Koko koe tuntui menevän vähän niin ja näin ja jostain syystä en ollut täysin tyytyväinen meidän suoritukseen, varsinkaan kaupunkiosuuteen kun koira ei kuunnellut mua yhtään siellä. Nyt alkaa tyytyväisyys valtaamaan mielen ja voin vain todeta, että onneksi ei ole edessä BH-koetta moneen seuraavaan vuoteen!!!