Käytiin tänä aamuna metsässä aamulenkillä ja päähäni pälkähti tehdä hieman erilainen esineruutuharjoitus. Käskin koirat vierekkäin istumaan ja näytin niille kuutta esinettä, jotka vein sopivan matkan päähän ja asettelin vierekkäin. Palasin koirien luo ja lähetin ne hakemaan (onneksi kummallakin on sama esineruutukäsky!). Koirat hoksasivat heti mitä pitää tehdä ja ekalla kerralla kumpikin palasi yhtäaikaa esine suussaan. Sitten vain lähttelin uudelleen ja koirat noutivat esineitä. Koko homma sai Aragoniinkin vauhtia kun piti mennä äkkiä, ettei Luna vaan ehdi nappaamaan kaikkia esineitä. Kumpikin yritti muutamaan kertaan tulla ilman esinettä kun toinen juoksi esineen kanssa, mutta palkka tulikin vain esineen luovutuksesta. Sama juttu esineen tiputtamisen kanssa: Luna sai äkkiä oppia kuinka palkka tulee vain käteen annetusta esineestä, kun viime metreillä Aragon nappasi Lunan pudottaman esineen ja toi mulle. Pelin henki tuli selväksi: palkkaa tulee vain kun palaa mun luo esineen kanssa ja luovuttaa sen käteen asti.

Oli kyllä tosi hauska treeni! Koirat selvästi tykkäsivät ja tuota aion kokeilla joskus toistekin. Luulenpa, että kummallekin tuo kilpailutilanne pakottaa parantamaan omaa suoritusta ihan kuin itsekseen.

Viikonloppuna mennään Lunan kanssa Ilpo-iskän jälkeläisleirille. Luvassa ainakin tottista ja jälkeä. Saapa nähdä mitä jäljestä tulee, Luna kun on hieman taantunut siitä hyvästä tasosta, mille jo päästiin. No kai se on vain hyväksyttävä, että oppiminen on tällaista: epätasaista menoa. Odotan kyllä tuota leiriä innolla, koska tulee olemaan tosi mukavaa nähdä pentuesisaruksia tositoimissa!