Oltiin eilen Hämeenlinnassa Lunan kanssa jälkikokeessa. Maastosta saatiin täydet 200 pistettä, tottis sen sijaan meni hieman hullutellen: 63 pistettä. No, seuraavalla kerralla sitten... Tässä hieman juttua kokeesta.

Ensin oli jälki. Maasto oli oikein mukavaa ja sääkin suosi. Iltapäivästä oli satanut, joten maa oli mukavan kosteaa. Jana meni täysin putkeen: lähetin koiran, se eteni innolla ja törmäsi jälkeen kääntyen heti oikeaan suuntaan. Janasta saatiin täydet pisteet. Itse jälki sujui paremmin kuin viime aikoina treeneissä. Ensimmäisen kulman koira ajoi kuin kiskoilla, todella varmasti. Kepit nousivat tasaisen varmasti, koira reagoi niihin heti. Toisessa kulmassa oli hiaman pyöriskelyä ja mulla alkoi jo epätoivo nousta, mutta onneksi koira lähti sitten itsevarmana oikeaan suuntaan. Neljännen kepin jälkeen tuli pitkä väli ilman keppiä ja koska mä näin jo tien, alkoi musta tuntumaan että välikeppi on jäänyt. Vaan eipäs ollutkaan! Keppi numero viisi nousi aika lähellä tietä ja kutonen aivan sen vieressä. Voi sitä riemua kun tajusin koiran tehneen täydellisen jäljen! Aikaakin kului vain 10 minuuttia. Luna jäljestää samaa vauhtia kuin Aragon, mikä on mun mielestä hyvä vauhti sitten aikanaan voittajan jäljelle.

Esineruutuun jouduttiin melkein heti jäljen jälkeen, koska mulla oli viimeinen lähetysaika ja alokasluokan koirien oli määrä mennä ensin ruutuun. Luna sai siis hirmu lyhyen palautumisen jäljestä. Onneksi tämä ei haitannut, sillä esine nousi kahdessakymmenessä sekunnissa. Koira toi esineen innolla ja luovutti kauniisti. Ruudusta täydet pisteet.

Tottikseen oli sitten pidempi odotusaika. Olin ensimmäisessä parissa ja ensin paikallaanmakuu. Se sujui moitteettomasti ja tällä kertaa Luna nousi reippaasti istumaan liikkeen lopuksi. BH-kokeessahan jouduin antamaan toisen käskyn kun koira oli "hitsannut" kiinni maahan. Luna on myös treeneissä tehnyt samaa. Seuraaminen oli jotain aika kauheaa. Koira reagoi laukauksiin, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Tämä oli mielestäni outoa. Täytyy paneutua asiaan treeneissä. Jokatapauksessa meidän koko seuraaminen oli yhtä taistelua, jouduin antamaan koiralle useita lisäkäskyjä ja koiran keskittymiskyky oli kadoksissa. Tämä seikka näkyi koko tottissuorituksen ajan. Seuraamisesta tuli arvosanaksi puutteellinen, aivan syystäkin. Liikkeestä istuminen meni kivasti, vaikka koira hieman jätätti valmistelevassa osuudessa. Itse istuminen oli kuitenkin tarpeeksi nopea. Liikkeestä maahanmenon koira ennakoi ja laittoi maahan ennen mun käskyä. Luoksetulo meni todella vauhdilla aivan loppuun saakka koiran kuitenkaan törmäämättä. Hyvä Luna! Perusasentoon tuloon jouduin antamaan apuja. Tämä pitää hioa kuntoon, sillä se näkyi kaikissa liikkeissä. Tasamaanouto sujui voimakkaasti ja kauniisti, luovutus hyvin mutta taas perusasentoon siirtyminen ontui. Hyppynouto sujui sekin suhteellisen hyvin, koira hieman kolautti hypätessään takaisin. Estenouto sen sijaan meni penkin alle, koira kiersi mennessä ja hyppäsi hyppyesteen takaisintullessa. Liike meni siis nollille. Kalliit, pisteet, jotka olisin tarvinnut... Eteenmenossa valmisteleva osuus oli huono, jouduin antamaan toisen käskyn seuraamiseen. Itse liike meni todella hyvin meidän tasoon nähden: koira eteni vauhdilla ja suoraan ja meni ekasta käskystä maahan. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampi. Tuomarin mukaan annnoin voimakkaan vartaloavun koiralle käskiessäni sen perusasentoon. Tämä varmaankin pitää täysin paikkansa, mutta tuo oli juuri niitä tahattomia apuja, mitä ohjaaja ei itse huomaa. Pitää alkaa kiinnittämään huomiota omaan kehonkieleen.

Siinäpä se. Tottiksesta jäi nyt kiinni meidän koulari, mutta olen silti hirmu tyytyväinen koiraan. Kun vain saan nuo pikku virheet pois, tulee Lunasta hyvä kisakoira. Lunalla on tottiksessa parempi vire kuin Aragonilla. Tykkään siitä, kun ei ole mitään väliä siinä, suoritetaanko paikallaanmakuu vai liikkeet ensin. Koira osaa nostaa vireensä hyvin aina uudelleen.

Mulla on varasija numero kolme lokakuun lopun hakukokeeseen. Jos saan paikan niin menen, muussa tapauksessa kisataan seuraavan kerran ensi vuonna. Eipä tässä ole mitään kiirettä, sillä koira on vasta kaksi ja puolivuotias.

Luna oli rodun paras ja sai ensimmäisen sertinsä Lahden ryhmänäyttelyssä vappupäivänä. Olin todella tyytyväinen koiran esiintymiseen. Hienoa, Luna!

Käytiin lähes salaa BH-kokeessa eilen. Mun ei alunperin pitänyt kertoa kenellekään tarkkaa päivää, mutta hermot petti ja jouduin kasvattajalle tunnustamaan aikeeni paria päivää aiemmin. Hiukan meinaan jännitti! Se on kuitenkin aina koiran ensimmäinen koetilanne ja vaikka olisi kisannut kuinka paljon jonkun toisen koiran kanssa aiemmin, ei millään voi tietää miten tämä uusi koira käyttäytyy ohjaajan jännityksen ja paineen alla.

Me aloitettiin rehvakkaasti sirunlukua odotellessa rähinällä muita koiria kohtaan. Luna otti jostain syystä hillittömät kilarit ohi menevää malikkaa kohtaan ja loppuaika odotellessa sujui tiukassa kontrollissa. Hiukan otti pannuun kun kyseinen malikka ohjaajineen jäi seisoskelemaan siihen meidän lähelle. No, sirunluku meni pienessä hulinassa kun Lunasta ne kaksi tuomaria (toinen oli harjoittelija) olivat niiiin ihania ja pusuteltavia. Sain koiran onneksi rauhoittumaan ja pysymään aloillaan sen pienen hetken kun sirunlukija etsi sirua.

Arvonnassa saatiin numeroksi 5 ja pariksi belgiuros. Onneksi sain katsoa pari ekaa paria niin hahmotti kentänkin paljon paremmin. Ja mikä kenttä! Sellainen postimerkin kokoinen hiekkaläntti, vähän niinkuin pikkuisen leveämpi hiekkatie (ja hiekkatienä se jatkuikin eteenpäin). Suorittavan koiran oli pakko mennä aivan liki paikallaanmakaavaa koiraa seuraamiskaaviossa. Hieman jänskätti oma osuus!

Oma vuoro tuli ihan liian pian, mutta Luna käyttäytyi ihan hyvin kun asteltiin parin kanssa tuomarien eteen. Me oltiin ensin vuorossa suorittaa liikkeet. Kytkettynä seuraaminen lähti hienosti, koira seurasi nätissä kontaktissa. Juoksussa kontakti hieman tippui ja kaikki käännökset olivat väljät. Ihmisryhmä meni mallikkaasti. Saatiin tästä liikkeestä arvosanaksi EH (=erittäin hyvä). Vapaana seuraaminen ei sitten mennytkään niin hyvin. Luna oli aika ihmeissään kun tehdään ja tehdään vaan eikä palkkaa tipu. Seuraaminen oli väljää ja kontakti tippui ajoittain, varsinkin kun mentiin paikallaan makaavan koiran ohi. Syykin tähän ilmeni heti: paikallaan makaava koira otti ritolat ja mä näin silmäkulmasta kuinka meitä kohti liikkuu se toinen koira sekä sen ohjaaja. Onneksi koira ei päässyt iholle eikä mitään sattunut. Mä kuitenkin pysähdyin kesken seuraamisen varmuuden vuoksi ja sain siten oman koiran hallintaan. Henkilöryhmä meni huonommin tällä kertaa, koira hieman jätätti. Arvosanaksi saatiin tästä törttöilystä H (=hyvä). Liikkeestä istuminen meni omasta mielestäni hyvin, mutta tuomarin mukaan annoin niin selvän vartaloavun, että liike meni puutteelliseksi. Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta itse en juurikaan muista siinä sumussa mitä tein. Liikkeestä maahanmenossa koira jäi istumaan ja luoksetulossa tuli suoraan mun viereen, joten tämäkin liike puutteellinen. Mistähän Luna keksi tulla suoraan viereen kun ei se koskaan ole aiemmin sitä tarjonnut?!? Koirat... Paikallaanmakuu meni mallikkaasti kuten odottaa sopi. Ainoa virhe tuli kun palasin koiran luo ja käskin sen istumaan. Mitään ei tapahtunut! Jouduin antamaan toisen käskyn ja siitä syystä liikkeen arvosana EH.

Ei se jännittäminen vielä tähän loppunut! Jalat olivat aivan makaroonia ennen kaupunkiosuutta. Pelkäsin tuomarin linjaa siitä, että jos vaikka koira vetää remmissä tai moikkailee ihmisiä hieman liian innokkaasti... Onneksi meitä ennen oli suorittamassa vallan hulvaton malikka ja koska tämäkin koirakko pääsi läpi oli mun mieli huojentuneempi ennen omaa vuoroa. Luna aloitti taas lunamaiseen tyyliin moikkaamalla tuomarit sydämellisesti. Mua hävetti kun en saanut koiraa hallintaan noinkin yksinkertaisessa tilanteessa. Luna tais olla tosi väsynyt jo kuuntelemaan mun käskyjä. Ekaksi mentiin henkilöryhmään ja siinä Luna otti hypyn kohti mua kättelevän henkilön naamaa. Hävetti entistä enemmän. Sitten seurasi pyörän ohitus (ei kiinnostanut Lunaa) ja pysähtyminen ohjeita kysyvän autoilijan viereen (ei kiinnostanut Lunaa). Lenkkeilijöistä päästiin hienosti ohi (hännänheilutusta ja pientä kiskomista juoksijoiden suuntaan) ja toista koiraa Luna ei tainnut huomatakaan kun juuri samalla hetkellä se haistoi ekana suorittaneen koiran pissat maassa. Hetki haisteltiin ja sitten mentiin aidan luo, johon mun oli kytkettävä koira. Tässä sattui huvittava tapaus: siinä aidassa oli valmiiksi nahkapanta ja talutin kiinni, johon koiran sai kytkeä. Mä päätin ottaa se pannan ja laittaa oman hihnan aitaan kiinni. Puin Lunalle pannan ja sidoin hihnan aitaan ja läksin reippaasti piiloon. Luna ei reagoinut ohittavaan koiraan mitenkään, vaan tuijotti vain paikkaa johon mä menin. Palatessani Lunan luo mä ihmettelin kun tuomaripari hykertelee jotakin. Toinen heistä totesi mulle, että mä olin sitten unohtanut kytkeä hihnan siihen pantaan kiinni! No, onneksi Luna pysyi nätisti omalla paikallaan ja tämäkin osuus oli onnellisesti läpi.

Mä en meinnanut uskoa kotimatkalla, että me saatiin BH läpi. Koko koe tuntui menevän vähän niin ja näin ja jostain syystä en ollut täysin tyytyväinen meidän suoritukseen, varsinkaan kaupunkiosuuteen kun koira ei kuunnellut mua yhtään siellä. Nyt alkaa tyytyväisyys valtaamaan mielen ja voin vain todeta, että onneksi ei ole edessä BH-koetta moneen seuraavaan vuoteen!!!

Oltiin Lunan kanssa vierailemassa kennel Rottlifen leirillä ja mukana oli hassunhauskalaisista myös Late Huban kanssa ja Kokkoset Kapun kanssa. Oli mukava nähdä taas pentuesisaruksia touhuissaan ja huomata, kuinka samasta puusta nämä ovat.

Kouluttajana meillä toimi Tina ja Ilpo-iskääkin saimme välillä ihastella tositoimissa. Luna oli ensimmäisen päivän tottiksissa hyvässä ja keskittyneessä vireessä ja mulla kasvoi luotto koiran jaksamiseen ja taitotasoon. Ekana päivänä hiottiin jääviä ja seuraamista sekä yksi pitkä paikallaanmakuu otettiin. Palkkasin koiraa patukalla ja purutyynyllä. Iltapäivällä otettiin kevään ensimmäinen jälki, pitkä suora ja se meni Lunan osalta hienosti. Koira keskittyi työskentelyyn rauhallisesti, ei näkynyt jälkeäkään (heh) viime vuoden ryntäilyistä. Liekö väsymyksellä osansa koiran rauhallisuuteen... Illalla otettiin BH-kokeen kaupunkiosuus, joka meni Lunan osalta muuten hyvin mutta toisen koiran ohittaminen oli vaikeaa. Lunaa olisi kiinnostanut käydä haistelemassa sitä ohittavaa koiraa, muuten se kyllä käyttäytyi nätisti. Mietin tässä, että pitäisikö mun vaan kylmästi seurauttaa koira tuossa kohdassa BH-kokeessa.

Toinen päivä alkoi tottiksilla ja me tehtiin kolme kierrosta aamupäivällä. Ekalla kierroksella viilattiin ensin seuraamista ja Luna oli hieman liian kierroksilla eikä meinannut keskittyä kunnolla. Se alkoi riehumaan  kun en palkannutkaan sitä ihan joka suorituksesta. Ekan kierroksen loppuun otettiin paikallaanmakuuta mega-häiriön, potkupallon, kanssa. Luna ei millään ensin meinannut hoksata, että mua katsomalla tulee vapaa, mutta kyllä se pikku hiljaa ymmärsi mistä on kyse. Tämä harjoitus väsytti koiraa oikein kunnolla ja kaksi seuraavaa kierrosta Luna ei ollut oikein täydessä vireessä. Tokalla kierroksella tehtiin seuraamista ja luoksetuloa ihmisryhmässä. Lunaa ei ihmiset siinä ympärillä onneksi haitanneet yhtään. Kolmas kierros meni lähinnä pelleilyksi, kun otettiin läjä rottweilereita pyörimään ihmisryhmään samaan aikaan. Lunaa olisi kiinnostanut muut koirat enemmän kuin mun kanssa tekeminen. Väsymys näkyi tässä harjoituksessa hyvin, koska koira ei jaksanut keskittyä. Luulenpa kuitenkin, etä ihan hyvä treeni oli ja tarpeeseen tuli, vaikken saanut koirasta täysiä tehoja irti. Iltapäivällä tehtiin vielä jälki ja se ei mennyt kovinkaan hyvin. Tein neljä kulmaa ja Lunalla oli niissä vaikeuksia. Suorat menevät siis hyvin ja intensiivisesti, mutta kulmissa koiran työskentely ja keskittyminen hajoaa.

Leirillä otettiin myös kimppakuvia ja kiva huomata kuinka kaikilla oli koirien hallinta parantunut (myös itselläni). Päästiin jo melko lähekkäin ja koirat olivat tosi nätisti vierekkäin. Laitan tänne kuvia kunhan ne ilmestyvät aikanaan nettiin.

Innostuttiin Lunan kanssa koirauinnista. Ollaan käyty nyt kolme kertaa Hyvinkään koirauimalassa ja vielä olisi kuusi kertaa edessä ennen kesää ja lämpimiä ulkovesiä. Luna on innostunut ihan älyttömästi uimisesta, tai pikemminkin lelun noutamisesta altaasta.

Kahdella ensimmäisellä kerralla jouduin hieman houkuttelemaan Lunaa veteen. Koiralla tuntui olevan kynnys korkealla uimaan ryhtymisessä, mutta kun se kerran kastautui niin alkoi veteen meno sujumaan paremmin. Tänään ei ollut enää mitään arastelua: Luna ryntäsi veteen ennen kuin ehdin heittää sille lelun! Ja sitä rataa se jaksoi koko puolituntisen. On muuten kotona nyt väsynyt koiraneiti.

Treenit ovat alkaneet tälle vuodelle ja tavoitteena meillä on BH-koe huhtikuussa. Sen jälkeen pitää katsoa, startataanko kisakentillä jäljellä vai haussa. Haku taitaa meillä olla paremmalla tolalla, vaikka vielä kerrataan asioita viime vuoden jäljiltä. On se jännä kuinka Lunalta on unohtunut tykkänään kaikki hakuun liittyvä talvitauon aikana. Haukkukin jouduttiin opettelemaan kokonaan uusiksi. Aragon kun pääsi tällä viikolla puolen vuoden jälkeen hakumetsälle, meni se vanhan koiran varmuudella aivan kuin ei koskaan olisi taukoa ollutkaan. Me kyllä taidetaan jatkossa hakuilla Arskan kanssa vain huvin ja liikunnan kannalta, olen nimittäin suunnitellut sen siirtämistä eläkelajin peltojäljen pariin. Aion voittaa omat ennakkoluuloni lajia kohtaan ja tehdä aluevalloituksen Aragonin kanssa pellolla ennen kuin tuosta aika jättää tai terveys pettää. On se ollut mahdottoman mukava harrastuskaveri, opettanut mulle yhtä sun toista koiraeläimen kouluttamisesta. On se vaan niin rakas, tuo karvainen jästipää!

Sitten muihin uutisiin: mulle myönnettiin ystävänpäivänä kennelnimi Virkamiehen. Jos Luna osoittautuu kaikin puolin terveeksi ja mitään yllättävää ei muutenkaan ilmene koirassa, saatan astuttaa sen ensi vuoden puolella. Sitä ennen on kuitenkin luvassa silmätarkastus, ulkomuodon tarkastus, pari näyttelyä ja starttaaminen pk-kisakentillä tänä vuonna. Jos taas jotain odottamatonta ilmenee, siirtyvät suunnitelmat seuraavaan koiraan, jonka joskus tulevaisuudessa hankin. No niin, nyt sekin on sanottu ääneen ja olen tullut ulos kaapista. Vielä pitäisi nettisivut päivittää asianmukaisiksi, mutta siihen palaan tuonnempana.